Elisa Lumijärvi

Olen 5-vuotiaana ollut suuressa onnettomuudessa. Sain silloin apua turvotuksen lievittämiseen ja niiden aiheuttamaan kipuun vyöhyketerapiasta. Minusta oli ihmeellistä, kun kirurgi, joka oli minua parsinut kasaan, ihmetteli miten paljon turvotus on lyhyessä ajassa laskenut. Halusin auttaa itse myös toisia paranemaan. Jo kouluaikana hieroin paljon äitini hartioita ja opin vähän tunnistamaan milloin kosken kohtaan, jossa on kipua. 

Opiskelin peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi ja sain kaksi lasta, kun lapset olivat pieniä käytin heitä vatsavaivojen takia  vyöhyketerapiassa. Siellä pintaan nousi taas lapsuuden haaveeni osata itse olla ihmisten paranemisen tukena vyöhyketerapian avulla. Olin lisäksi haaveillut psykologian opinnoista. Haaveita toteuttamaan päädyin ensimmäiselle kurssille Kaironin Tunnevyöhyketerapia opintoihin vuonna  2015.

Tunnevyöhyketerapiaopinnot jäivät vuosiksi tauolle, kun lähdin lähihoitajan töihin. Aikani meni lapsiarjen ja työn yhdistämiseen. Kiireinen työelämä sekä pitkään jatkunut päänsärky ajoivat minut kuuntelemaan itseäni ja pysähtymään miettimään sitä mikä elämässäni on tällä hetkellä tärkeintä. Jatkoin tunnevyöhyketerapiaopintoja vuonna 2019 ja valmistuin 2022 keväällä.