Irti stressistä ja kohti kevyempää arkea

Ajattelin, että kerron rutiinien merkityksestä seuraavassa blogitekstissäni, mutta joka paikassa olen törmännyt tilanteisiin, joissa itsensä arvostaminen korostuu. Kysymykseen siitä, onko arjen stressi pitkälti kiinni siitä, että kokemus riittämättömyydestä vaatii tekemistä todella paljon? Vaiko siitä, että energia menee sen pohtimiseen miten voisin olla täydellisempi versio itsestäni? Kenen elämää elän ja haluan elää?` 

Onko täydellisyys edes tavoittelemisen arvoista? Kuka täydellisyyden määrittelee? Mitä tapahtuu, kun kokoajan tekee siksi että riittäisi edes itselleen? Se riittävyyden kokemus tekemisen kautta karkaa kokoajan kauemmas. Jos viimevuonna riitti, että juokset viisi kilometriä, en ole mitään, ellen jaksa juosta samaa viittä kilometriä tänä vuonna. Huolimatta siitä, että tämän vuoden aikana sain opintoni päätökseen. 

Olen itse pitkään pyrkinyt viimeistä piirtoa myöten välttämään virheitä ja olemaan täydellinen kunnes oma terveyteni ei sallinut enää sen yrittämistä. Oman inhimillisyyden hyväksyminen auttoi hyvin paljon selviämään oman stressini kanssa. Vähentämään kuormaa. Nyt alan oppia pikku hiljaa, että tekeminen väsyttää paljon vähemmän, kuin se että kokoajan miettii mitä kaikkea vielä on tekemättä, ja mitä on tehnyt huonosti. 

Eihän stressistä pidä tietenkään täysin irti päästä, sopiva stressi auttaa meitä tekemään asioita. Mutta haitallisesta määrästä stressiä, joka estää kehoa palautumasta seuraavaan päivään on hyvä päästä irti. Onneksi minulla on Bemer palautumisen tukena ja lisäksi apua kohdata omaa syyllisyystaakkaa! Kiitollisuus ja ainutlaatuisuuden hyväksyminen tuo arkeen paljon positiivisuutta ja positiivinen asenne saa minut höpöttämään ja höpöttämisellä saan paljon arkeeni iloa. 

Kohti armollisuutta ja hyväksyntää ihanan kappaleen sanoin:

Vaikkei ehkä naamasta uskois
Oon tehny synkkiä juttuja matkalla tänne
Joten ensiks anteeks kaikille
Ne oli vaikeita aikoi
Kun piti avannosta kangeta itteni jäälle
Mun piti heittää heipat menneelle

Mutten mä kadu silti mitään
Tein tasan mitä mun pitää 
-Senni Frid /Hei sit nyt