Vihan viisaus - rajojen asettamisen voima

Vihan tunteesta nousee usein mielikuva hallitsemattomasta raivosta tai aggressiosta – jotain kielteistä, pelottavaa, sosiaalisesti ei-toivottua. Kun tämä mielikuva jää hallitsevaksi, viha tuomitaan ja tukahdutetaan. Mutta mitä tapahtuu, kun kieltäydymme tuntemasta vihaa? Häviääkö jotain oleellista?

Viha on yksi tunteistamme, joka ilmaisee, että jotain tärkeää omassa kokemuksessa on uhattuna: omat rajat, omat arvot, tunne itsestä. Se kertoo siitä, mikä minulle on tärkeää, mikä minulle tekee hyvää, ja mitä en ole valmis sallimaan. Rajat eivät ole pelkästään sitä, mitä rajaamme pois – ne ovat myös myönteisiä linjauksia siitä, kuka minä olen, mitä arvostan ja miten haluan tulla kohdelluksi.

Kun viha nousee turvallisessa tilanteessa, usein riittää ilmaisu: "Tämä ei sovi minulle," tai "En halua, että tuolla tavalla kohdellaan minua." Näin viha toimii viestinä sekä itsellemme että toisille: tässä kulkee raja. Monesti pidämme rakkautta vihan vastakohtana, mutta rakkauden vastakohta on täydellinen välinpitämättömyys. 

Epätervettä vihaa on hallitsemattoman raivon lisäksi rajojen puuttuminen, jossa kiltisti hyväksymme kaiken. Kun väistämme konfliktilta, vältämme riskiä, että toinen loukkaantuu, että tunnelma jännittyy – mutta samalla häivytämme sen, minkä pitäisi näkyä ja tulla kuulluksi.

Psykoterapiassa, kuten myös tunnevyöhyketerapiassa, voi näkyä hyvin voimakkaita vihantunteita. Mutta nämä tunteet eivät ole "väärin" – ne ovat osa prosessia. Prosessi on matka kohti aitoa minuutta. Silloin dialektisen käyttäytymisterapian termein pääsemme kokemaan viisaan mielen, ajattelun ja tunteiden kokonaisuuden. 

Mitä tapahtuu, jos sallit vihan tunteena? Kun löytää turvallisen tilanteen ja tavan purkaa kaikkea vihaa, ei tarvitse pelätä raivon sumentavan ajattelua ja johtavan peruuttamattomaan toimintaan.

-Elisa